Kuolenko mä nyt?

by Emiilia - 10/08/2019

Viime viikolla odottelin miestäni yhtenä päivänä töistä kotiin. Olimme tyttöjen kanssa kolmestaan kotona. Yhtäkkiä sydämeni alkoi läpättää tahtiin, joka tuntui olevan aivan sekaisin. Syke oli jotenkin tavallista pinnallisempaa kuin sydän ei olisi löynyt oikeita lyöntejä ollenkaan. Minulla on ollut rytmihäiriöitä ennenkin (vt. esim. keskenmeno - linkki), mutta ne eivät koskaan ole olleet tällaisia.

Nytkö mä kuolen? Panin vauvan nopeasti babysitteriin. Jos kuolen, niin vauva ei saa olla sylissäni. Vauva ei kestä pudotusta niin korkealta. Seuraava reaktioni oli mennä keittiön ikkunaan katsomaan, onko mies jo pihassa. Jotain oli tehtävä ja pian. Kaksivuotias pyöri jaloissani enkä pystynyt liikkumaan niin nopeasti kuin olisin halunnut. Tietysti tyttäreni tunsi heti, että jotain oli meneillään. Lapsen reaktio vaikeassa tilanteessa ei valitettavasti yleensä auta ongelman ratkeamiseen. Lapsen vaisto hätätilanteessa on hankkiutua mahdollisimman nopeasti turvalliseen syliin.  Se on hänen "jotain on tehtävä ja pian". 

Minä yritin rauhoitella itseäni ja ajatella järkevästi. Lyönnit eivät tuntuneet tasaantuvan. Kuin en pinnallisten lyöntien takia olisi saanut happea ollenkaan. En halua vielä kuolla. Ja sitten tavallaan kuolema tuntui loogiselta. Tyttäreni jäisivät kahdestaan kotiin, mutta ainakaan aika ei ollut pitkä. Mieheni oli tulossa 20 minuutin sisällä. Hyvä hetki kuolla. 

En halua kuolla! En halua jättää lapsiani vielä. Soittaisinko ambulanssin vai odottaisinko miestäni? Vaikka tämä menisikin ohi, niin EKG:n haluaisin nähdä, ettei ollut infarkti. Ei, ehkä menen hetkeksi sohvalle istumaan ja koitan meneekö se levolla ohi. Istuin sohvalla ja tietysti tyttäreni seurasi minua. Istualtaan en pudottaisi häntäkään. 

Varsin nopeasti sydämeni alkoi taas lyödä normaaliin tahtiin. Oliko tämä jotain vakavampaa? Entä jos prosessi oli jo alkanut? Molemmilla vanhemmillani on sydän- ja verisuonitauteja. Vaikka se menisikin ohi, niin jotain oli terveydelleni tehtävä. Haluan olla lasten kanssa vielä pitkään. Tiedän, että elämä jatkuu. En minä sitä pelkää. Mutta en halua jättää pieniä tyttöjäni tänne ilman minua! Haluan kasvattaa heidät aikuisiksi.

Sydän löi siitä eteenpäin normaalisti, mieheni tuli kotiin jne. En ole kuitenkaan saanut sen hetken ajatusta päästäni: Kuolenko mä nyt? Siitä on kulunut jo melkein viikko ja näin jälkeen päin kuunnellessani omaa tarinaani, niin kuulen ehkä lähinnä paniikkikohtauksen oireet. Toivon, että se oli sitä eikä oikeasti sydänoireita. Luulen, että tälläkin oli kuitenkin tarkoituksensa.

Suvussani on ollut paljon kuolemaa viime aikoina ja tietysti myös oman lapsen keskenmeno yli vuosi sitten (linkki). Kuolema on tullut lähemmäksi. Konkreettisemmaksi, pelottavammaksi. Luulen kuitenkin, että eniten huolta aiheuttaa se, että minulla on nyt niin paljon menetettävää. Minun pienet tyttäreni. Mieheni. Ehkä hormonit vaikuttavat myös. En tiedä. Olen alkanut pelätä asioita, joita en ole ennen pelännyt. Metrolla matkustamista. Entä jos tyttö tippuu kiskoille, kun en saa häntä pidettyä kurissa? Autolla ajamista. Hirviä. Venematkoja. Laivamatkoja. Miten saisin pidettyä kahta pientä lastani pinnalla, jos jotain sattuisi? Rantoja. Jopa ötököitä. Hyttyset pistivät vanhempaa tytärtäni kesällä niin pahasti, että hänen silmänsä muurautui umpeen. Entä jos se olisi ollut hengitys? Ja lista jatkuu Joensuusta länteen, Kuopiosta pohjoiseen. Ei vaan, sellaista se äitiys kai on.

Mitä itse paniikkikohtaukseen tulee, jos se sitä oli, en itse asiassa ole siitä enää niin huolissani. Tiedän, että vaikka paniikkikohtaukset ovat pelottavia, ne eivät ole oikeasti sydänkohtauksia. Niihin ei kuolla. Niiden kanssa elämä jatkuu. Tosin olisi helpompaa, jos paikalla olisi muita aikuisia, niin ei tarvitsisi pelätä lasten puolesta. Jos taas minulla on jotain sydämessä, niin... Yritän olla pelkäämättä ja keskittyä elämään.


Linkit

unelmanumero5.blogspot.com/2019/02/keskenmenoriski-15-20-sta-1-5-iin.html

https://unelmanumero5.blogspot.com/2018/09/keskemeno-rv-124.html

Saattaisit pitää myös näistä

0 kommenttia