Yksi parhaista ystävistäni on menossa naimisiin ensi viikolla. Tämän kirjoitin hänelle, kun hän kertoi poikaystävänsä kosineen häntä:

Juu no worries. No c'mon ei -- (mieheni)kään kosinta kovin romanttinen ollut ja meillä on kuitenkin jo kohta kolmatta vuotta romanssi päällä. Puhuit jotain siitä jostain kriisistä joskus ja halusin sanoa siihen: Minullahan oli kanssa siinä paha kriisi, kun tipahdin ja korkealta. Siis jo ennen seurustelua. Tuota tuota, minä tiesin, että - - (mieheni) oli minua varten. Meillä ainakin kaikkien riitojen ja kaikkien keskellä (niitä on kyllä yleensä viikoittain, huonoina aikoina päivittäin) minulla on vaan se tieto, että vaikka mitä tapahtuisi niin hän on se oikea ja tulee aina olemaan. Tiedätkö? 

Kriisejä tulee ja menee ja joskus ne on tosi tosi pahoja, mutta - - (jos tietää, että hän on oikea) niin sitten kaikesta kyllä selviää ja pitää vaan jatkaa ja tehdä kaikkensa. Se on minun kokemus tästä asiasta. -- Meillä molemmilla on opittavaa avioliitosta -- Joskus en edes tiedä, että mennäänkö eteenpäin vai taaksepäin - - Yritän prepata sinua näin hirveän kokeneena ja vanhana aviovaimona (= melkein joka päivä epäonnistuvana ja heikkona ja huonona ja rakastavana ja rakastuneena vaimona).

Sarjassamme huono äiti, huono vaimo. Olen jo pitkään halunnut sanoa avioliittoasiasta jotain. Sanoisin, että tässä on se absoluuttinen kova totuus: Avioliittoa on jatkettava tahallaan. Muuten se ei jatku. On varmasti helpompia ja vaikeampia avioliittoja, mutta edes helpommissa - eivät ne jatku ellei niitä jatketa. Tästä koko jutusta jätän pois väkivaltaiset avioliitot, pettämiset ja lasten hyväksikäytöt - kaikissa tilanteissa avioliittoa ei pidä jatkaa. Tässä postauksessa puhun todellakin vain meistä normiaviopareista, joiden ongelmat ovat "normaaleja".

Epätäydellisyyttä täytyy katsoa läpi sormien. Toista ei voi muuttaa. Kliseitä, mutta suurin osa kliseistä sisältää kiistattomia totuuksia. Avioliittoa täytyy vaalia ja pitää yllä. Ja ei tällä en tarkoita itse asiassa sitä, mitä varmaan ajattelette. Viikoittaiset treffit ja kylpylälomat kahdestaan muutamia kertoja vuodessa ovat ihanne - tietysti ovat. Veikkaanpa, että suurimmalle osalle suomalaisista lapsiperheistä tällä hetkellä ne eivät ole realistisia. Kuka hoitaisi lastani viikoittain? Niin aivan, ei kukaan. Isovanhemmat asuvat kaukana tai eivät ole siinä kunnossa, että lasta voisi jättää heille. Ihmiset elävät omaa elämäänsä, eivät he hoida toisten lapsia, eivät ilman rahaa. Ja ainakaan meillä ylimääräistä rahaa ei ole. Niinpä avioliittoa täytyy vaalia mikrotasolla silloin, kun muuhun ei ole mahdollisuutta - niin tai vaikka olisikin mahdollisuus. Tässä muutamia asioita, joita minä haluaisin soveltaa omassa avioliitossani.

The Avioliiton Vaaliminen

1. Älä loukkaannu ihan niin herkästi
2. Katso ainakin yksi vika läpi sormien päivässä
3. Tee jotain epäitsekästä puolisollesi joka päivä (esim. voileipä!)
4. Et ole palvelija kodissasi, mutta se ei tarkoita, ettei sinun pitäisi palvella
5. Tee ainakin kerran päivässä jotain, mistä itse pidät, niin mielialasi on jo valmiiksi korkeammalla