Pidin 10 päivän blogijoululoman. Lopussa en uskaltanut käydä katsomassa, kuinka vähän blogissa olisi lukijoita ilman postauksia. Tänään vuoden viimeisenä päivänä kuitenkin avasin tilastot. Olin hyvin yllättynyt. Joku oli oikeasti lukenut vanhoja postauksia. Yllätykseni oli vielä suurempi siitä, että blogi oli noussut Blogit.fi perheblogien suosituimpien listalle. Kiitos lukijat yllätyksestä! Ja kiitos vuodesta 2018!

Olen pohtinut viime aikoina, että mihin suuntaan lähtisin tätä blogia viemään. Se liittyy ehkä hieman siihen isompaan kysymykseen, että mihin suuntaan elämää tulisi lähteä viemään. Minun uuden vuoden lupauksiin on usein liittynyt joku painotavoite ja usein joku luonteen parantamistavoite.  Olen miljoona kertaa sanonut tämän tässä blogissa, monessa eri postauksessa, mutta toistan sen taas: Elämässä pitää olla suunnitelmia, tavoitteita, unelmia. Ilman niitä elämältä puuttuu suunta. Siksi...

1. Tulla paremmaksi äidiksi

Olen usein ihan surkea äiti. Olen vuosien varrella nähnyt, miten hyvät äidit toimivat eri tilanteissa. Elämääni on siunattu monella esimerkillä hyvästä äitiydestä - naisista, jotka ovat kärsivällisiä ja pystyvät esimerkiksi käyttämään lasten kiukuttelua oppimistilanteena. Pääosan aikaa en ole sellainen äiti. Yleensä olen väsynyt koko kiukutteluun ja joko karkaan koko tilannetta tai sitten suutun tyttärelleni. Olen kärsivällinen vain hyvin harvoin. Tämä on ääripää sille, millainen lastenhoitaja olen vuosien varrella ollut toisten lapsille tai millainen opettaja koulussa pääosin olin. Asiaa ei auta ollenkaan se, että tiedän, millainen äiti minun tulisi olla ja miten eri tilanteissa reagoida. Tieto lisää tuskaa, niin kai se on. Joka tapauksessa tämä tavoite numero 1. Olla parempi - lähinnä kärsivällisempi - äiti.

2. Tulla paremmaksi vaimoksi

Postausta tästä aiheesta olen valmistellut jo forever. Avioliitto on paha pala. Molemmilla menee jatkuvasti hermot ja luonteiden erilaisuus vaatii sietämistä. Älä ymmärrä väärin, olen hieman yli kolmen vuoden yhdessä olon jälkeenkin hullun rakastunut mieheeni. Olemme molemmat hyvin hyvin puutteellisia mutta rakastan häntä silti ja that's it. Minun pitää oppia kärsivällisyyttä ja epäitsekkyyttä.

3. Blogin kasvattaminen menettämättä itseään

Tätä aihetta olen tosiaan pohtinut paljon viime aikoina. Uskallanko edes blogata vai onko vaarana se, että kaikki muu elämässä kärsii? Että menetän itseni? Pitäisikö jättää koko lysti, jotta pysyisin pinnalla? Vai pitäisikö yrittää päästä johonkin blogiyhteisöön ja tehdä bloggaamisesta rahallisesti kannattavaa? Tällä hetkellä saan blogista noin 7 euroa kuukaudessa AdSense-mainoksilla (mainokset tuolla → ja tuolla ↓ ). Suomen mittakaavassa Googlen AdSense -mainoksilla on melkein mahdoton varsinaisesti rikastua. En usko, että edes koko maan ykkösbloggaajilla on niin paljon lukijoita, että se riittäisi oikeasti isoihin tuloihin vain AdSense-mainoksilla. Totuus on se, että jos bloggaa suomeksi, niin lukijakuntaa on mahdoton kasvattaa tietyn pisteen ohi. Suomenkielisiä lukijoita ei ole loputtomasti.

No tuon te kaikki tiedätte. Vastauksia siihen, mikä on kannattavaa tai kuinka pitkälle voi mennä menettämättä itseään minulla ei ole. Olen päättänyt jo hyvän aikaa sitten, etten pyrikään kasvattamaan blogia niin pitkälle, että siitä tulisi liian tavoitteellista. Pelkäsin pitää taukoa, mutta en halua olla niin sidoksissa blogiin, että tauon pitäminen oikeasti olisi ongelma. Tauot ovat tärkeitä maadoittamisen kannalta. Blogin kirjoittaminen puolestaan on tärkeää siksi, että saan purkaa luovuuttani edes johonkin. Ja tietysti siksi, että pyrin olemaan edes jonkinlainen mielipidevaikuttaja. Yksi ääni massassa ei ehkä liikuta koko suurta massaa, mutta se on silti ääni massassa ja se voi vaikuttaa yksittäisiin ihmisiin. 

Okei okei, ollaan eksplisiittisiä: Yritän blogillani promota äitiyttä ja kotiäitiyttä. Yritän olla vertaistukena keskenmenosta toipuville - ja hei ihan vaan äideille. Ja vanhemmille. Niin ja niille, joille äidiksi tuleminen ei ole itsestäänselvyys.

4. Raskauskilohaaste

Tulevan vuoden painotavoite on käytännössä selvä. Se ei ole normaalista vuodesta poiketen laihduttaminen tai jossain painossa pysyminen vaan liian lihomisen estäminen. Ei yli 9 kg painonnousua raskausaikana. Niin, ja jos vauva menee kesken, niin sitten joku melkein 10 kg painonpudotus. (Tässä vaiheessa lienee vielä tarpeellista ottaa kaikki skenaariot huomioon. Rv 9. Näihin aikoihin edellinen pieni kuoli..) Raskauskilohaaste # 2 löytyy täältä, jos raskaanaolevat haluatte lähteä haasteeseen mukaan.

Siinä tavoitteet ja kiitokset. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Lähteet

www.blogit.fi/unelma-5

unelmanumero5.blogspot.com/2018/12/laihduttaminen-raskaana.html