Kävimme mieheni ja tyttäreni kanssa kirpputorilla Porvoossa. Näin siellä dopplerin, 5 euroa. Merkki oli tunnettu ja käsittääkseni hyvänä pidetty. Nappasin dopplerin hyllystä ja lähdin iloisena jatkamaan matkaa. Doppler oli yksi niitä asioita, joita ensimmäisessä - elävän lapseni - raskaudessa kaipasin. Olisin halunnut silloin tällöin varmistaa, että kaikki oli hyvin. Harkitsin sen ostamista jo silloin, mutta kun kävin sitä mielessäni läpi, niin totesin sen turhaksi. Neuvolakäynneillä kuulisin sydänäänet joka tapauksessa. Rahan hukkaa. Myös mieheni mielestä se oli turha. Tällä kertaa keskenmenon jälkeen tilanne oli kuitenkin toinen. Ehkä nyt olisi aiheellista ostaa doppler. Kannoin doppleria sen enempää asiaa pohtimatta kädessäni muutamia hyllyjä eteenpäin.


Sitten aloin käydä päässäni läpi dopplerin käytön prosessia. En kuulisi ääniä vielä moneen viikkoon, mutta entäs kun kuulisin? Entäs jos en kuulisikaan enää? Mitä minä sitten tekisin? Entä jos lapsi olisi sisälläni kuolleena useamman viikon niin kuin viimeksi? Entäs jos tajuaisin sen kuolleen? En ehkä haluaisi tajuta. En voisi tehdä asialle mitään. Ehkä sitten, kun lapsi olisi tarpeeksi vanha selviämään voisin. Sitten käyn mielessäni läpi kahden ystäväni kokemukset, joiden molempien vauvat kuolivat kohtuun noin viisikuukautisina. Toisen lapsivesi meni - hän kyllä huomasi sen - ja toinen kai tunsi kipua tai liikkeiden loppuneen. En ole ihan varma. Joka tapauksessa molemmat tiesivät, että jotain oli pielessä ilman doppleriakin. Kuolleet vauvat synnytettiin sairaalassa. Nämä kertomukset ovat kamalia, mutta en tiedä, mitä hyötyä dopplerista olisi ollut kummallekaan äidille. Jos he olisivatkin kuulleet mahasta jotain epätavallista, niin mitä asialle olisi voitu tehdä? Molemmat olivat kuulleet sydänten sykkivän monta kertaa neuvolassa. Rytmihäiriöitä tai muuta epäilyttävää ei oltu havaittu.

Tätä kirjoittaessani minun on pakko lukea ja itkeä eräs koskettava postaus aiheesta (vt. Fantazya, 20.8. 2018 Enkelivauva). Kirjoittajan vauva kuoli kohtuun viikolla 37. Tämäkään äiti ei voinut asialle mitään. Ei edes vaikka oli havainnut dopplerilla vauvan sydämen pysähtyneen. Hän ei voinut tehdä asialle mitään. Kukaan ei voinut, eikä olisi voinut. Postaus on sydäntäsärkevä ja tuskallinen. Äitiys on tavallaan niin kovin kivuliasta.

Ymmärrän kyllä, miksi kyseinen äiti valitsi käyttää doppleria. Ymmärrän, miksi kuka tahansa valitsee. Postaus, jota kirjoitan, käsittelee minun valintaani. Kirjoittaessani tätä tiedostan, että ajatukseni saattavat hyvinkin muuttua, kun olen kerran taas itse siinä vaiheessa, että sydämen sykkeen voi kotidopplerilla kuulla. Viime raskaudessa en koskaan päässyt niin pitkälle. Tässäkin raskaudessa siihen on aikaa vielä yli kuukausi, siis jos raskaus ei mene kesken ennen sitä. Alussa dopplerilla ei kuule sydämenlyöntejä ja lopussa vauvan vointia pystyy seuraamaan liikkeitä tarkkailemalla. Ensimmäisessä raskaudessani tunsin sikiön potkut pissarakkoani vasten viikolla 15. Aikaisintaan muutamaa viikkoa aiemmin kotidopplerista pitäisi alkaa kuulua sydämensyke. Kyse on siis vain parista viikosta.


Näen dopplerin vähän samanlaisena kuin kätkythälyttimen. Elävän lapseni synnyttyä olin monta kertaa tilaamaisillani kätkythälyttimen. Mieheni piti laitetta turhana. Jos asioiden pitää mennä tietyllä tavalla, ne kyllä menevät oli kätkythälytintä (tai doppleria) tai ei. Vaikka naisena minulla onkin halu kyetä kontrolloimaan kaikkea - ilmeisesti jopa elämää ja kuolemaa, kaikki ei ole minun päätettävissäni. Korkeimman kädessä. Asioiden pelkääminen ja pelossa vellominen ei ole hyvä lähtökohta. Se, mitä on tapahtunut jollekulle toiselle, ei tarvitse tapahtua minulle. Ja jos se tapahtuu minulle, niin sitten sen kanssa eletään ja siitä opetellaan selviämään. Ja jos se vie järjen, niin sitten se vie. Turha murehtia asioita, joille ei voi mitään tai jotka eivät ole vielä tai kenties koskaan ajankohtaisia.

Takaisin kirpputorille. Käännyin ympäri ja kävelin pöydän luo, jolta olin dopplerin löytänyt. Asettelin laitteen huolellisesti omalle paikalleen. Tämänkin jälkeen tosin vielä kuiskasin miehelleni hänen ja tyttäreni pyyhältäessä luokseni, että tuolla on doppleri. Toivoin tietysti salaa, että hän haluaisi ostaa sen tai pikemminkin antaisi minulle oikeutuksen ostaa sen. Hän oli järkevä. Doppler jäi kirpputorille.


Viitteet

my-fantazya.blogspot.com/2018/08/enkelivauva.html

Kuvat

Otettiin samana kirpputori-doppler-episodi päivänä Vanhassa Porvoossa, Lucian päivä 13.12.