Ennen naimisiin menoa kyselin mieheltäni, mistä hän unelmoi. Vastaus oli kolme lasta ja omakotitalo. Minun unelmani oli lapsiluvultaan suurempi, mutta omakotitalon minäkin halusin.

Mieheni asui pääkaupunkiseudulla ja olimme suht varattomia. Viikko naimisiin menosta muutin Pohjanmaalta (jossa omakotitalounelma on hyvinkin realistinen) Vantaalle mieheni 30 neliön vuokrayksiöön. Ensin katselimme isompia vuokra-asuntoja, mutta aika pian totesin, että oli turha havitella mitään välietappia. Olin irtisanoutunut työstäni Pohjanmaalla ja tein avioliittomme ensimmäiset kuukaudet sijaisuuksia. Aloimme katsella asuntoja, mutta pankit eivät olleet halukkaita antamaan meille lainaa ilman, että molemmilla olisi vakituinen työpaikka. Lopulta löysimme pankin, joka suostui antamaan meille lainan korkean koulutukseni perusteella. Jos olisin töissä alani palkoilla, lainan maksaminen olisi helppoa.

Kiertelimme pääkaupunkiseudulla talonäytöissä ja ongelma oli ilmiselvä: Saamallamme lainasummalla kaikki talot haisivat homeelle tai olivat liian pieniä edes parille lapselle. Oli aika laajentaa etsintöjä. Etsimme lähikunnista. Lopulta löysimme saunattoman talon pienestä kylästä 40 kilometrin päässä Helsingistä ja 10 kilometrin päässä lähimmästä ruokakaupasta. Kiinni veti. Talossa oli hometta vain verannalla ja neljä huonetta ja keittiö.

Tiesimme, että remontoitavaa on paljon. Kuitenkin vasta pikkuhiljaa asioiden todellinen laita on oikeasti alkanut valjeta meille: Lista on loputon. Aloitimme remontin alakerrasta. Siellä remontti vaikutti helpoimmalta. Yhden seinän kaataminen, kannatinpalkki, portaiden kaiteen rakentaminen, portaiden maalaus, seinien maalaus, lattian uusiminen, listoittaminen jne. Yläkerrassa olemme purkaneet seinän päällysmateriaaleja ja kiinteitä kaappeja. 

Ja kaiken lisäksi muutamia viikkoja muuttomme jälkeen sain tietää odottavani vauvaa (kaksi unelmaa toteutui kerralla!). Urakka oli valtava eikä sitä helpottanut pyöristyvä mahani. Vasta tyttömme ollessa yksivuotias olemme saaneet eteisen muutamaa listaa, kittiä ja maalia lukuunottamatta valmiiksi. Tytön syntymän myötä moni asia on vaikeutunut. Kun hän oli vielä vauva, saimme tehtyä remonttia eteenpäin hänen nukkuessaan, mutta nyt homma seisoo. Tavarat on jatkuvasti levällään, koska tyttö kantelee tavaroita paikasta toiseen. Tyttö nukkuu vuorokaudessa vain muutaman tunnin pitempään kuin minä ja mieheni. Saan jonkin verran asioita tehtyä tytön nukkuessa, mutta lista tehtävistä asioista on jatkuvasti liian pitkä minkään ylimääräisen tekemiseen.

Tytön ollessa hereillä minkään tekeminen on vaikeaa. Maaliastiaa ei voi jättää mihinkään eikä voi maalata kuin vain hyvin korkealta, ettei tyttö ylety maaliin. Hän haluaa auttaa joka asiassa. Myöskään naulat ja työkalut eivät voi olla esillä. Hän myös pelkää kovia ääniä, joten naulaimen käyttö on tosi vaikeaa. Nukkuessaan hän herää kompressorin täyttymiseen ja hereillä ollessa pelkää sitä. Niinpä listojen laittaminen paikoilleen käy seuraavasti: Tytön nukkuessa vien kompressorin pihalle. Virtajohto on sisällä ja kompressori pihalla. Verrannan ovi on kiinni. Täytän kompressorin täyteen ja otan töpselin pois seinästä, niin ettei kompressori pääse täyttymään omia aikojaan ja herättämään tyttöä. Sitten naulaan niin pitkään, kun painetta riittää ja kannan taas paineen loppuessa koko vekottimen pihalle.