Tämä on jollakin tapaa surullinen postaus ja olen lykännyt sen kirjoittamista aikaan, jolloin olisi iloisempaa sanottavaa. Imetyksen lopetuksesta on nyt jo muutama kuukausi aikaa. Kerron ensin lopettamisprosessista ja sitten seurauksista. Halusin lopettaa imetyksen tytön ollessa tasan yksi eikä kuukauttakaan päälle. Olin suunnitellut jättäväni ensin päivät pois ja sitten yöt. Ajattelin, että aloitan muutamaa viikkoa ennen kuin hän täyttää yksi.


No, eihän se ihan niin mennyt. Tulin uudelleen raskaaksi tytön ollessa noin kahdeksan kuukautta. Pikku hiljaa kolme kuukautta kestäneen raskauden aikana alkoi näyttää siltä, että esikoinen vieroittuisi itsestään uuden vauvan kasvaessa mahassa. Olen moneen kertaan kertonut, kuinka siinä kävi. Pikkuveikka meni kesken. Elävä vauvamme alkoi raskauden keskeytymisen jälkeen taas vaatia enemmän maitoa. En tajunnut ensin yhdistää tätä tapahtumaketjua raskauteen sen paremmin kuin keskenmenoonkaan. Ajattelin, että kuuma kesä olisi se tekijä, miksi tyttö joi taas enemmän. Näin jälkeenpäin ajatellen kyllä se varmaan oli ainakin suurimmaksi osaksi raskauden loppumisen seurausta.

Heti keskenmenon jälkeen halusin vain pitää elävää vauvaani lähellä ja suojella häntä. En todellakaan halunnut pikku hiljaa alkaa lopetella imetystä. Keskenmenon ja tytön syntymäpäivän välillä oli vähän reilu kuukausi. Kun syntymäpäivä lähestyi, meillä alkoi käydä vieraita ennakkoon. Aloin pikku hiljaa olla valmis vähentämään imetystä, mutta kiire oli kova enkä stressiltäni tehnyt asialle paljoakaan. Yritin vain pitää päiväimetyskerrat minimissään. Syntymäpäivien jälkeen ja stressin laannuttua jätin pikku hiljaa päivät pois ja aloin totuttaa tyttöä lehmänmaitoon. Ensin jätin niin sanotut turhat kerrat pois ja annoin maitoa vain silloin, kun tyttö oli liian kiukkuinen ollakseen ilman. Sitten en imettänyt enää päivälläkään. Pari kertaa tosin kävi sellainen hassu juttu, että istuin suihkussa tytön amme vieressä ja pikkuinen piraija hyökkäsi tissiin kiinni. Pesin hiuksia enkä nähnyt ensin, mitä tapahtui. Sitten katsoin alas ja pieni silmäpari tuijotti minua ja suu lutkutti maitoa. Hyvin nopeasti pääsimme kuitenkin yllätyksistä eroon ja imetin enää vain öisin. 


Yöllä herätessään tyttö on aina nukahtanut vain maitoon. Emme ole jaksaneet kuunnella tunteja kestävää huutoa, joten olemme antaneet asian olla. Vähitellen hivutimme yöimetyksenkin pois. Alkuun olin suunnilleen joka toinen yö imettämättä. Tyttö ei enää edes pyytänyt maitoa. Rintoja särki, joten lopulta oli muutamia kertoja pakko imettää vielä tämänkin jälkeen,  Rintoihin jäi maitoa, joten yritin vielä jossain vaiheessa eräänä yönä saada häntä juomaan jomotusta pois, mutta hän ei enää suostunut juomaan. Jomotus meni lopulta pois itsestään. Nyt myöhemmin rinnat ovat tuntuneet tyhjemmiltä kuin koko aikuisiän aikana. Mielikuvissani niissä tuntui aina olevan kuitenkin jotain täytettä ja tietysti kuukautiskierron mukaan aina välillä enemmän ja välillä vähemmän. Suunnitelma hivuttaa imetys vähitellen pois tytön ollessa tasan yksivuotias (käytännössä ennen kuin tyttö täytti 1 v 1 kk) onnistui. Tosin ehkä joitain viikkoja myöhemmin kuin olin ajatellut. 

Olemme hänen kanssaan olleet koko ajan aika pitkälti toisissamme kiinni. Ehkä osittain siksi, että mieheni on paljon töissä eikä meillä suurimman osan ajasta ole muita ihmisiä lähellä. Nykyisin tyttö menee kovaa ja hänellä on paljon omia leikkejä. Hän ei vaikuta kaipaavan samalla tavalla läheisyyttä kuin ennen. Herättyään päiväunilta hän on eniten äitin tyttö. Silloin annan hänelle usein pullomaitoa ja hän istuu tai makoilee sylissäni hetken aikaa. Yritän muutenkin antaa mahdollisimman paljon pusuja ja läheisyyttä päivällä. Joka yö Höpsäntuu jossain vaiheessa alkaa kitistä ja kiivetä äitin ja isin viereen. Mieheni täyttää yöpöydällä olevan pullon niin ikään yöpöydällä olevalla korvikkeella, minä vedän tytön viereeni ja annan hänelle tuttipullon. Hän juo ja jatkamme kaikki kolme unia. Ahdistavina ja pelottavina aikoina kun sukulaisten mielenterveys- ja muut ongelmat ovat ahdistaneet meitä kaikkia, olen pitänyt tytön koko yön meidän vieressä. (Elämässä nämä teemat kulkevat käsi kädessä, en aio niitä tässä blogissakaan kokonaan erotella.)