Olen miettinyt erästä asiaa paljon viime kuukausina. Kuinka kanavoida 1-vuotiaan energia positiivisiin asioihin negatiivisten sijaan? Tyttö tekee paljon asioita, jotka vaikeuttavat arkisten asioiden tekemistä. Esimerkiksi roskiksen avaaminen ja laittaminen kiinni, ilman että hän saa mennä kaivelemaan sitä, aiheuttaa joka kerta huudon. Siksi olen alkanut jättää roskat pöydälle odottamaan sopivaa hetkeä, kun livautan ne roskikseen.

Kerroin tästä eräälle ystävälleni, viiden lapsen äidille. Kokemuksen syvällä rintaäänellä hän neuvoi minua ottamaan tyttö mukaan kaikkiin kotiaskareisiin. Olen yrittänyt miettiä kaikki mahdolliset kotityöt tai kotityön vaiheet, joihin pikku tyttömme voisi osallistua. Tyttö haluaa itse osallistua kaikkeen. Hän on kiinnostunut kaikesta ja haluaa auttaa kaikessa. Kehun häntä, kun hän osaa tehdä asioita. Siinä vaiheessa hän antaa yleensä itselleen raikuvat aplodit. Seuraavassa hänen lempikotitöitään ja niiden sovellukset yksivuotiaalle sopiviksi:

1. Pyykinpesu

Kun lajittelen vaatteita, annan tytölle ne vaatteet, jotka on menossa koneeseen. Hän pistää ne koneeseen. Aluksi se menee ihan hyvin, mutta jossain vaiheessa pyykit alkavat tippua koneesta, kun tyttö ei saa niitä pienillä käsillään perälle asti. Toinen ongelma on saada hänet ymmärtämään, että pyykkejä ei oteta saman tien pois vaan pitää odottaa, että kone on pessyt ne.


2. Pyykin ripustaminen narulle ja narulta pois ottaminen


Pyykin saaminen narulle on vaikeaa. Tyttö osaa ravistella pyykit suoriksi, mutta narulle laittaminen on vaikeaa. Menee myttyyn. Olen kuitenkin tosi iloinen siitä, että hän yrittää - ja ihan pyytämättä. Toivottavasti tämä linja jatkuu aikuiseksi asti!

Sen ymmärtäminen on vaikeaa, että pyykit otetaan pois narulta vasta, kun ne ovat kuivia. Ei vielä, ne on märkiä. Älä vielä ota pois. Koita, ne on märkiä. Pitää kuivua ensin. Älä ota. Ei vielä, ne on märkiä. Tunnen itseni papukaijaksi. Muutenkin olen huomannut toistelevani asioita tosi usein myös muille ihmisille. Saatan sanoa tismalleen saman lauseen pariin kertaan. Ja tämä koskee myös lauseita, joissa ei ole ohjeita tai kehotuksia.

Vaatteiden narulta pois ottamisen tyttö on osannut jo kauan. Hän on kannellut narulta märkiä ja kuivia vaatteita ympäri taloa. Nykyisin hän osaa myös laittaa pyykit narulta pussiin, johon keräämme ne lajittelua varten. Yleensä pitelen pussia ja olen kaikessa mukana muistuttamassa, että olet tekemässä tätä ja tätä asiaa juuri nyt. Yksivuotiaan huomio herpaantuu helposti muihin asioihin. Yleensä vähintään yksi, usein monta, vaatekappaletta jää naruun kiinni ja kuuluu: Äite, äite, äiti! (en ole ainut joka toistelee asioita)


 3. Kukkien hoito ja lakaiseminen

Kukkien hoidossa en ole vielä nähnyt yhtään askelta, johon tyttö varsinaisesti voisi osallistua. Hän on sylissäni, kun kastelen kukkia. En uskalla kuitenkaan esimerkiksi nyppiä kuolleita lehtiä hänen läsnäollessaan, ettei hän mieltäisi sitä hyväksyttäväksi. Hän nyppii kyllä lehtiä, mutta nyppiminen ei kohdistu pelkästään kuolleisiin lehtiin. Usein lehden mukana lähtee koko kasvi ja ruukku. Kukkia pitää rakastaa. Niitä pitää silitellä, ei repiä. Näin, silitellä. Ne elävät, niihin sattuu. Oppi ei ole vielä mennyt perille. Kellään mitään hyviä ideoita? Minun paras ideani on tähän mennessä yrittää pitää hänet mahdollisimman kaukana kukista.

Lakaisemisesta tyttö pitää. Hän ei ole ymmärtänyt vielä, mitä lakaisemisella on tarkoitus saada aikaiseksi, mutta se on kivaa joka tapauksessa. Niinpä tytön lakaisemisen päätteeksi on aina minun aika lakaista. Vanha kansa on sanonut minulle, että minun pitää hommata tytölle oma harja ja rikkakihveli ja laittaa siivoamaan aina syömisen jälkeen omat sotkunsa. Hyvä idea. Vielä toistaiseksi toteuttamatta.


4. Astianpesukoneen tyhjennys

Astianpesukoneen täyttäminen ei tytöltä vielä onnistu. Likaiset astiat ovat lähinnä suussa tai yhdessä isossa kasassa, jos tyttö täyttää koneen. Sen sijaan koneen tyhjentäminen onnistuu vallan mainiosti. Käytännössä Höpsäntuu nostelee astiat pois koneesta ja minä pistän paikoilleen. Aluksi minun täytyi olla hyvin nopea, että ehdin ottaa astiat kiinni, mutta nykyisin tyttö malttaa odottaa. Järeimmät veitset on tosin otettava pois koneesta jo ennen kuin tyttö aloittaa työn. Tämä koko prosessi on jotain sellaista, mistä hän pitää kovasti ja oli ihan ensimmäisiä kotitöitä, joista hän alkoi olla kiinnostunut ja osata tehdä.


 5. Ruoanlaitto

Ruoanlaittoon Höpsäntuu osallistuu lähinnä minun sylistä tarkkailemalla. Hän kyllä yrittää tehdä kaikenlaista, kuten kuoria banaanin tai mandariinin - suullaan. En ole keksinyt paljon keinoja, joilla hän voisi osallistua. Veitsillä tulisi vahinko ja paistinpannu räiskii liikaa eikä hän vielä ymmärrä, että se on kuuma. Isoja lapsia hoitaessa olen yleensä antanut heidän laittaa paistinpannulle tai kattilaan ainekset ja hämmentää ruokaa. Tämä pieni tuntuu kuitenkin vielä liian varomattomalta kumpaankaan hommaan.

Sen sijaan ruoanlaittoon liittyvä "kotityö" on aineksien tuominen jääkaapista. Höpsäntuu osaa tuoda perunat ja muut juurekset minulle. Ainut vaikeus on se, että keitoista tulee aivan liian suuria, kun hän tuo niin paljon juureksia. Joudun usein viemään perunoita moneen kertaan takaisin kaappiin. Toinen asia, minkä hän osaa tehdä, on jääkaapin oven laittaminen kiinni sen jälkeen, kun olemme ottaneet sieltä jotain. Tänään ongelma oli se, että jalkapallo jäi oven sisäpuolelle eikä ovi mennyt enää kiinni.




6. Roskien vieminen ulos

Tämä on kotityö, jonka jätämme usein suosista isille tai päiväuniaikaan. Ulkovaatteiden pukeminen päälle ja pois (varsinkin roskapussin takia!) on pitkä prosessi. Lisäksi iso osa roskapusseista on niin painavia (=kakkaroskikset), ettei tyttö jaksa nostaa niitä.