Muokattu 19.4.2020

Viime päivinä eräs stressitekijä on taas nostanut päätään. - - Tällä viikolla kuitenkin tapahtui jotain, mikä jysäytti meidät maan pinnalle.


Tulimme katsomasta tätä - - perheenjäsentä. Päivät ennen sitä olivat olleet hyvin stressaavia ja olimme molemmat uupuneita kaikesta. Oli ilta ja yritimme nukuttaa tytärtämme autoon. Matka kotiin kestää normaalisti noin 45 minuuttia. Minä ajoin ja mieheni istui takana tyttäremme kanssa. Olimme antaneet iltavellin ja yritimme rauhoitella häntä. Hänen nukkumaanmenoaikansa oli mennyt jo ajat sitten. Hän huusi niin kovaa kuin pystyi suurimman osan matkasta. Olimme molemmat hieman sekaisin illan tapahtumista ja oli vaikea pitää ajatukset kasassa. Tyttö ei rauhoittunut. Hän vaan kirkui ja kirkui. Lopulta pysäytin auton. Mieheni astui ulos autosta, meni rauhoittumaan. Minä otin tytön pois turvaistuimesta ja rauhoittelin häntä. Annoin pyöriä autossa hetken, vaihdoin vielä vaipan, pidin sylissä ja annoin jälleen pullomaitoa. Pitkän tovin jälkeen olimme kaikki siinä tilassa, että saatoimme jatkaa matkaa.

Tyttö reagoi muun perheen mielialoihin ja viime päivien tapahtumiin voimakkaasti. Olemme antaneet hänen nukkua vieressämme useampana yönä. Hän ei ole nukahtanut kuin vasta pari tuntia normaalia myöhemmin, mikä tietysti lisää meidän vanhempien stressiä, koska omaa aikaa ei ole hänen päiväuniaan lukuunottamatta ollenkaan. Tyttömme on voimakastahtoinen ja hänellä on tavattoman kimeä ja kova ääni, mistä ihmiset huomauttelevat jatkuvasti. Ääntään hän käyttää todella usein. Kiukuttelu, raivo ja jatkuva hulina alkoivat ehkä noin yhdeksän tai kymmenen kuukauden iässä. Ennen sitä tyttö oli yleensä yhtä hymyä ja huusi vain harvoin.


Palaan automatkaan. Myöhemmin keskustelimme mieheni kanssa illan tapahtumista ja totesimme, että molempien mielessä oli pyörinyt samat ajatukset. Joidenkin lähteiden mukaan henkilöllä, jolla on suvussaan - - (mielenterveysongelma), on muuhun väestöön verrattuna jopa 80 % todennäköisyys sairastua - - Mieheni totesi miettineensä, että meidän tyttärellemme on varmasti tulossa - - (mielenterveysongelma) kun hän on jo nyt tuollainen. Minä ajattelin lähinnä, että meidän on pidettävä mahdollisimman hyvää huolta hänestä, koska hänellä on alttius sairastua siihen. Ehkä voisimme estää sen puhkeamisen. En tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En tiedä, onko mitään, millä sen tulon oikeasti voi estää, jos sen on tarkoitus tulla.



Sinä iltana:

"keräilisimme itseämme ja ajatuksiamme. Minulle ja  -- (miehelleni) se pahin isku oli se, että meille molemmille jostain syystä valkeni nyt oikeasti, että meidän lapsista luultavasti joku tulee sairastumaan siihen. Olen teoriassa tiennyt sen jo -- vuotta, mutta jostain syystä se ymmärrys tuli vasta nyt. Meidän täytyy luoda lapsillemme mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämään ja kasvattaa heidät sekä toisten että itsensä ongelmien ymmärtämiselle. On hyvin todennäköistä, että he tulevat itse olemaan sairaita tai heillä tulee olemaan sisaruksia --, jotka ovat sairaita. Voi olla, että niin ei käy, mutta voi käydä. Heille on kerrottava sairaudesta, kun ovat tarpeeksi vanhoja. Kerrottava, että rakastamme heitä ja heidän sisaruksiaan kaikesta huolimatta."