En oikeastaan aikonut palata tähän aiheeseen ennen kuin sen käsitteleminen mahdollisen uuden raskauden kohdalla olisi ajankohtaista. Minun on kuitenkin pakko sanoa vielä jotain niille, joil on paha olla.

Juttelin erään ystäväni kanssa, jonka vauva kuoli kohtuun. Raskausviikkoja oli miltei kaksi kertaa enemmän kuin minulla. Olen kuullut tarinan karmeat yksityiskohdat aiemmin ja nyt olikin päivitysten aika. Lapsi oli ystäväni ainoa raskaus, tähän asti ainoa lapsi. Uusia raskauksia ei ole tullut. Aikaa keskenmenosta on yli vuosi.

Ystäväni on nuori ja terve. Hänen kehossaan ei ole mitään vikaa. Hän sanoi olevansa vihainen omalle ruumiilleen, koska se ei toimi oikein. Hän kertoi, kuinka vaikeaa on nähdä muiden babyshowereita, pieniä vauvoja - vauvaonnea. Hän karttelee tilanteita, joissa on vauvoja ja kiertää vastasyntyneet kaukaa. Rakastaa lapsia, mutta oman surunsa vuoksi hänen on vaikea olla heidän lähellään.

Kuuntelin häntä surullisena. En ollut varma, mitä minun olisi pitänyt sanoa taaperoni juostessa ympärillämme. Olisin halunnut sanoa kuitenkin jotain. Kertoa, että olimme mieheni kanssa tahallamme järjestäneet niin, ettei hän näkisi vauvaamme tai meitä vauvamme kanssa. Olimme hänen lähettyvillään aina ilman vauvaa. Kipu tuntui läpi. Emme halunneet tuottaa sitä lisää.

Kertoa, että vasta oman keskenmenoni jälkeen uskalsin taas hymyillä hänelle. Kertoa, että maattuani kylpyhuoneen lattialla verilätäkössä pieni kuollut ihminen vierelläni hän ja hänen kokemuksensa tuli ensimmäisenä mieleen (olen pahoillani, jos jollekulle tämä tuo liikaa muistoja).

Niille, joil on paha olla. En tiedä, mitä sanoa. Mikään ei auta. Kyllä se siitä. Aika parantaa haavat. Kliseitä. Silti yleensä totta. Näet hänet vielä. Saat kasvattaa hänet tämän elämän jälkeen. Sen hetken suru on murskaava. Minulla oli pieni tyttö, jonka luokse palata. Sinulla tulee kerran olemaan. Nauti tästä hetkestä. Ole kiitollinen hetkistä sellaisina kuin ne tulevat. Lapsellasi on kaikki hyvin. Siitä on mahdollista selvitä. Elämässä tulee vielä uusia mahdollisuuksia. Keskity nyt siihen, mitä sinulla on ja myöhemmin siihen, mitä silloin on. Oikeasti tiedän, ettei pitäisi antaa mitään ohjeita.

No, meidät keskeytettiin enkä ehtinyt sanoa mitään. Sanat eivät olleet valmiit. Eivät vieläkään ole.