9. joulukuuta 2019

En ole paras vaimo miehelleni

Näin kamalaa unta. Siinä eräs ystävämme sinkkuajoilta sanoi minulle, että minun pitäisi erota miehestäni, koska en ollut hänelle tarpeeksi hyvä vaimo. Yritin unessa olla ystävällinen ystävällemme. Kysyin syytä ja hän kertoi. Tiesin hänen olevan oikeassa. En ole ollut hänelle hyvä vaimo. En niin hyvä kuin olisin halunnut olla tai niin hyvä kuin minun olisi pitänyt olla.

Tiedän, mistä uni juonsi juurensa. Olimme edellisenä päivänä katselleet mieheni kanssa kuvaa, jossa mieheni hengaili erään TV-julkkiksen kanssa. Minä mietin itsekseni, että tuosta on tultu tähän. Nykyisin hän hengailee lähinnä minun ja lasten kanssa. Mieheni viimeinen tyttöystävä tienasi 2-6 kertaa minua enemmän vuodessa. Riippuen vuodesta ja huom. minun, ei hänen, tuloista. Kaikki mieheni exät ovat olleet kauniita, hoikkia, osa pimuja. Painan melkein puolet enemmän kuin osa heistä. Ja siitä on tultu tähän! Kotona odottaa kakkavaippaisia tyttöjä, omaa aikaa ei ole, vaimo on verkkapöksyinenpullukkakotiäiti. Laskemme tulojamme ja toteamme, ettemme ole kaukana Suomen virallisesta köyhyysrajasta. Jollain satasella heittää. Jne jne. Tämä minun valintani, minun unelmani, takia. Sen takia, että minä saan olla kotiäiti.

Ja kuitenkaan en edes tarkoita tätä sanoessani, etten ole ollut hänelle paras vaimo. Olen yrittänyt toteuttaa hänen unelmansa. Seurusteluaikoina kysyin häneltä, mistä hän unelmoi. Hänen vastauksensa oli omakotitalo ja kolme lasta. Minä olin se, joka sai hänet painostettua ostamaan kanssani meidän omakotitalon - koska se oli hänen unelmansa. Onhan se aina ollut minunkin unelmani, mutta minä olin asennoitunut elämään toisin. Olin asennoitunut olemaan varaton kotiäiti. Koska omakotitalo oli hänen unelmansa, halusin ehdottomasti saada sen toteutumaan. Olen myös toteuttanut hänen unelmansa lapsista. Niitä on tällä hetkellä kaksi. Kaksi kolmesta siis done (minun unelmassani on edelleen enemmän lapsia).

Tässä kohtaa täytyy sanoa, että meistä kumpikaan ei oikeastaan ollut yhtään kärryillä, mitä unelmamme meille tarkoittaisivat. Not really. En kadu niitä valintoja, jotka johtivat minut tähän tilanteeseen. Seurasin unelmiani ja mieheni unelmia ja nyt elän sitä unelmaa ja mietin, kuinka voisin tehdä tästä elämästä enemmän sitä elämää, josta me olisimme unelmoineet, jos olisimme ymmärtäneet unelmoida siitä. Does it make any sense?


Yritän olla miehelleni sellainen vaimo, jonka hän ansaitsee. Keskeinen kysymys, joka pyörii päässäni jatkuvasti on kysymys siitä, kuinka me saisimme kummallekin meistä omia juttuja, omaa aikaa. Minusta paras "oma aika" terveydenkin kannalta olisi liikuntaharrastus. Siis tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan se kysymys, jota pyörittelen päässäni jatkuvasti: Kuinka saisin minulle ja miehelleni liikuntaharrastuksen? Mieheni rakastaa urheilua. Nyt hän on kotonaan kuin vankilassa pystymättä liikkumaan. Hänen päivänsä menevät töissä ja lasten kanssa. Minä olen lasten kanssa 24/7 ja minä sidon hänetkin kotiin, koska minusta on tylsää olla jatkuvasti yksin lasten kanssa. Valitan, jos hän lähtee kotoa illaksi johonkin. Tätä tarkoitin: Huono vaimo!

Meidän kummankin ajatuksissa, unelmissa, oli jollain tavalla vapaampi perhe-elämä. Kai me molemmat luulimme, että meillä olisi vapaa-aikaakin. En ajatellut jääväni tällaiseen kierteeseen. Ja sitten ystävämme sanovat, että meidän pitäisi palkata lastenhoitaja, niin saisimme omaa aikaa. Täh? Ei meillä oli rahaa semmoiseen. Yritämme säästää vähiä pennosiamme jatkuvasti olemassaolostaan muistutteleviin remontteihin. Ongelma on myös se, että harrastukset ja matkat niihin maksavat.

No, jatkan yrittämistä. Yritän joka päivä tehdä asioita, jotta mieheni voisi elää unelmaansa - sitä unelmaa, josta hän olisi unelmoinut, jos olisi tiennyt paremmin. En tässä postauksessa edes aloita sitä kappaletta, jossa kerron, kuinka minun pitäisi olla myös kiltimpi ja rakastavampi vaimo. Ja kuinka yritän sitäkin olla - ja melkein joka päivä epäonnistun siinä täysin. Epäitsekkyys on avioliitossa keskeistä ja hei ihan vaan kiltteys. Tiedän periaatteet, mutta olen silti huono vaimo koko ajan.

Eräässä tunnetussa elokuvassa on kohtaus baarissa, jossa tuleva nobelisti tajuaa, mikä on ryhmän kaikkien jäsenten kannalta parasta. Ei se, että kaikki tavoittelevat omaa parastaan vaan se, että kaikki tavoittelevat sekä ryhmän että omaa parastaan. Luulen, että se sama lainalaisuus pätee myös perheeseen erittäin hyvin. Puolisoiden pitää tavoitella oman parhaansa lisäksi kaikkien perheenjäsenten etua. Siten syntyy optimaalisimmat ratkaisut. Luulen, että sillä tavalla ollaan parhaita vaimoja ja miehiä.

Pistäkääpä omia ehdotuksia, ajatuksia, kokemuksia tulemaan kommenttiboksiin.

7. joulukuuta 2019

50 harvoin kysyttyä kysymystä

Mielenkiintoisin blogihaaste, jonka olen tehnyt. Minulle tulee tästä blogihaasteesta lähinnä mieleen tilanne, jossa yhdellä parhaista ystävistäni oli erään pojan kanssa kaikki kysymykset kysytty ja brainstormasimme yhdessä hänelle kysymyksiä, joita voisi pojalta kysyä! Tiedätte, että rakastan blogihaasteita. En voi vastustaa kiusausta, vaikka tiedän, että harva jaksaa lukea toisen blogihaastevastauksia kunnolla. Näitä on vaan hauska kirjoittaa. Tervetuloa mukaan!

1. Mikä on lempituoksusi kynttilässä?

Steariini? Tulen haju? En ole niin pitkään aikaan haistellut tuoksukynttilöitä, että en tiedä. Jos meillä on kynttilöitä, niin ne eivät haise. Olen polttanut kaikki hajukynttilät jo aikaa sitten.

2. Kenelle naisjulkkikselle haluaisit olla sukua?

Oikeastaan kelle tahansa, joka voisi hoitaa meidän lapsia! Mutta eihän kellään julkkiksella yleensä ole sellaiseen aikaa. Hei, tulee mieleen Maria Veitola yökylässä Antti Rinteen luona, jossa hoitivat lapsenlapsia. Antti Rinteen vaimolle! Eikö hänet jo melkein voi laskea julkkikseksi? Ei kun oikeasti. Antti Rinne on ollut niin vaikeassa tilanteessa tällä viikolla, että ei käy kateeksi. Tsempit molemille sekä Antille että vaimolle!

3. Kuka miesjulkkis voisi olla veljesi?

Wallace Shawn näyttää vähän veljeltäni. Toinen veli näyttää ihan Janne Ahoselta.


4. Mikä on parasta avioliitossa?

Se, että on se paras kaveri joka päivä siinä.

5. Mistä yhdestä omistamastasi asiasta sinun pitäisi luopua mutta et voi?

Varmaan suklaat, jotka pitäisi antaa joululahjaksi ihmisille, mutta syön ne itse. Ostan heille sitten myöhemmin uudet.

6. Pystytkö tekemään spagaatin?

Sorry guys. En ole koskaan pystynyt kunnolla tekemään tai ehkä ihan pienenä lapsena olisin pystynyt, mutta silloin en ainakaan muista kokeilleeni.

7. Minkä ikäisenä opit ajamaan pyörällä?

Esikouluikäisenä. En tiedä, olinko jo täyttänyt seitsemän.

8. Kuinka monessa meressä olet uinut?

Monessa. En tiedä. Itämeressä, Kuolleessameressä, Atlantin valtameressä, Tyynessä valtameressä, Jäämeressä, Välimeressä. Unohdinko jonkun? Jos muistin kaikki, niin 6.

9. Kuinka monessa maassa olet käynyt?

Yhdysvalloissa, Israelissa, Saksassa, Tanskassa, Ruotsissa, Virossa, Latviassa, Norjassa, Suomessa, Uzbekistanissa, Espanjassa, Englannissa. 12. Jos muistan kaikki.

10. Onko kukaan perheenjäsenesi armeijassa?

Ei tällä hetkellä.

11. Mikä oli lempi-TV-ohjelmasi lapsena?

Vili Vilperi, Matka maailman ympäri, Muumit, Olipa kerran elämä, Pokemon. Niitä oli niin monta. En tiedä.

12. Millaiseen asuun pukeuduit Halloweenina ollessasi 8-vuotias?

Halloweenia ei hirveästi silloin vielä juhlittu Suomessa. Heidi Korpela otti tämän blogihaasteen siis Still Being Molly -blogista. Löydätte linkit molempiin postauksen lopusta.

13. Oletko lukenut Harry Potter -, Nälkäpeli- tai Twilight-sarjan?

Jep. Kaikki yllämainitut.

14. Haluaisitko mieluummin amerikan- vai brittiaksentin?

Minulla on suht paksu suomenaksentti englannissa, joka kuitenkin lähentelee noista kahdesta enemmän amerikanaksenttia. Brittiaksentti olisi ehkä kauniimpi. Entäs vaikka Singaporen, Australian tai Etelä-Afrikan aksentti?? Kysymyksen asettelu syrjii.

15. Oletko koskaan ollut karatetunneilla?

En. Lähimpänä varmaan Taiji.

16. Tiedätkö, kuka on Kermit?

Vihreä sammakko jostain 80-luvun TV-sarjasta?

17. Mikä on ensimmäinen huvipuisto, jossa kävit?

Wasalandia ehkä. Kävin kyllä aika nuorena myös Linnanmäellä ja Särkänniemessä.

18. Mitä kieltä omaa äidinkieltäsi lukuun ottamatta haluaisit osata puhua erinomaisesti?

Ruotsia. Osaan jo englantia tarpeeksi hyvin. Saksaa ymmärrän viiden vuoden opiskelulla jonkin verran, mutta sitä ei paljon täällä tarvita. Ruotsia ymmärrän ihan hyvin, mutta haluaisin puhua sitä myös paremmin.

19. Kirjoitatko harmaan englanniksi grey vai gray?

Gray.

20. Tunnetko ketään kolmosia?

Itse asiassa tiedän kolmoset joo. Kun kävin vielä töissä kodin ulkopuolella, olin töissä yhdessä koulussa, jossa minulla alkoi olla outo tunne, että sama tyttö tulee vastaan pikkuisen eri näköisenä monta kertaa päivässä. Aika nopeasti tajusin, että tyttöjä oli kaksi. Luulin, että he olivat kaksoset, mutta sitten jossain vaiheessa tuli sellainen olo, että voisin vaikka vannoa että... Sitten pitkän ajan jälkeen näin heidät kaikki kolme koolla ja olin varma, että heitä on kolme. Vielä varmuuden vuoksi kävin varmistamassa asian kysymällä yhdeltä tytöistä. Hän sanoi, että siskot, jotka ovat identtiset liikkuvat yleensä yhdessä, mutta hän liikkuu enemmän muitten kavereitten kanssa. Mielenkiintoinen kokemus ja keskustelu. Opetin aikoinaan kaksiakin identtisiä kaksosia. Siitä joskus toiste. (Arviointi oli mielenkiintoista, kun en ollut lopulta koskaan ihan varma.)

21. Kumpi mieluummin Titanic vai Notebook?

Notenookia en ole koskaan pystynyt katsomaan loppuun. Titanic minua ahdistaa lasten syntymän jälkeen oikein huolella. Se kohta, missä lapset ja äiti jäävät nukkumaan hyttiin ja odottamaan kuolemaa, välähtelee minun mielessä valitettavan usein. En haluaisi katsoa kumpaakaan.

22. Oletko koskaan syönyt intialaista ruokaa?

Useinkin. Tykkään tosi paljon intialaisesta ruoasta sekä ravintolaversiosta että heidän itsensä tekemästä. Jos en olisi äiti, niin ehkä minun lempiravintola tuossa alhaalla voisi olla eräs pääkaupunkiseudun intialaisista ravintoloista.

23. Mikä on lempiravintolasi nimi?

Nykyisin varmaan Hesburger. Soijatikut ja pirtelö. Lasten kanssa helppo mennä drive-iniin.

24. Oletko koskaan syönyt italialaisessa ravintolassa?

Onko Rosso italialainen ravintola? Siellä.

25. Minkä nimen olisit saanut, jos olisit ollut vastakkaista sukupuolta?

Petteri.

26. Jos sinulla on lempinimi, mikä se on?

Emy.

27. Kuka on sun lempi-ihminen koko maailmassa?

Aviomies.

28. Asuisitko mieluummin maalla vai kaupungissa?

Välimuoto on varmaan paras. Olisi kiva asua pyöräilymatkan päässä palveluista, mutta ei kuitenkaan ihan kaupungissakaan.

29. Osaatko viheltää?

Joo, mutta huonosti. En osaa viheltää sävelmiä mutta saan ääntä kuulumaan.


30. Nukutko yövalon kanssa?

Jonkunlainen valo on lasten kanssa oltava, mutta meillä se jätetään yleensä viereisestä huoneesta tulevaksi.

31. Syötkö aamupalan joka aamu?

En joka aamu. Kiireisinä aamuina jää väliin.

32. Kuinka monta kertaa olet ollut sairaalahoidossa?

Kaksi. Synnytykset. Keskenmenon takia käytiin sairaalassa kyllä, mutta nopeasti vaan lääkäri ultrasi jne.

33. Oletko nähnyt elokuvan Nemoa etsimässä?

En.

34. Mistä ostat farkkusi?

En osta farkkuja kovin usein, mutta viimeisimmät varmaan Lindexistä tai Lidlistä.

35. Mikä on viimeisin kehu, jonka olet saanut?

Tiedättekö, ei aavistustakaan.

36. Muistatko unesi yleensä vielä aamulla?

Muistan painajaiset yleensä joo.

37. Lempijuoma, joka ei ole vesi?

Maito varmaan.

38. Kuinka monet kengät omistat?

Neljät sandaalit, kumpparit, talvikengät, välikausikengät, kahdet sisäpelikengät, kahdet juoksukengät, nahkasaappaat, ainakin yhdet korkkarit, sitten ainakin parit balleriinat. Eli ehkä 15. Voi olla, että unohdin jotkut kengät. Jos ihan teknisiä ollaan, niin kai me minun miehen kanssa omistetaan myös lasten kengät. Se tarkoittaisi, että numerot pyörivät kyllä varmaan sadassa ainakin.

39. Kuinka vanha olit, kun kuulit, ettei joulupukkia ole oikeasti olemassa?

Luulen, että jollain tavalla tiesin sen aina. Äiti ei välttämättä halunnut edes uskotella, että joulupukki olisi olemassa.

40. Mitä ruokaa vihasit aiemmin, mutta nyt rakastat?

Kylmäsavulohta. Hernekeittoa.

41. Mikä on kummallinen valhe, jonka olet joskus kertonut?

Joskus jouduin kertomaan puolivalheita narsistivanhemmalle. En tiedä, oliko niistä mikään kummallinen. Itsesuojelua lähinnä.

42. Korot vai matalat kengät?

Matalat. Lasten kanssa ei voi korkkareita käyttää. Pitää pystyä juoksemaan kovaa.

43. Onko sinulla outoja kammoja?

No en tiedä. Pelkään nykyisin laturin johtoja, ettei lapsen pään ympärille kierry. Mutta ei kai se ihan kammo ole.

44. Mikä on sellainen lause tai sana, jota ylikulutat?

Jukranpujut.

45. Mitä biisiä blastaat kajareista yksinollessasi?

En ole koskaan yksin! Irinan Haluun olla yksin.

46. Mikä on suurin inhokkisi?

Pettäjät.

47. Nukutko kaapinovi auki vai kiinni?

Riippuu illasta ja siitä, onko tyttö käynyt ne avaamassa illalla.

48. Haluaisitko mieluummin joutua suuren karhun vai ampiaisparven hyökkäyksen kohteeksi?

Karhun, eikun ampiaisparven. Siitä voi ehkä selvitä.

49. Onko sinulla outoja tapoja?

Ei tule mieleen mitään. Aa, viime aikoina olen usein jollain imetysherätyksistä käynyt myös harjaamassa hampaat.

50. Mitä elokuvaa voisit katsoa uudelleen ja uudelleen, ja pitää siitä aina yhtä paljon?

Mine, yours, ours. The Proposal.


Linkit

heidikorpela.com/2019/11/29/50-harvoin-kysyttya-kysymysta/

www.stillbeingmolly.com/2017/08/04/get-know-50-completely-random-questions-people-rarely-ask-blog-tag/

4. joulukuuta 2019

Äitiys kehä III:n toisella puolen

Ei ole tällä postauksella tarkoitus loukata kummankaan puolen äitiä. En kuitenkaan voi vastustaa kiusausta sanoa aiheesta jotain.

Ajelin tässä yhtenä päivänä tyttöjen kanssa siskoni luokse kehä III:n sisäpuolelle. Mietin taas teemaa, jota niin usein mietin täällä sisäpuolella: Entä jos emme olisi koskaan muuttaneetkaan maalle? Entä jos asuisin lasten kanssa täällä? Muutimme pois Vantaalta niihin aikoihin, kun aloin odottaa esikoistamme. Olen laskenut, että ilmeisesti tulin raskaaksi vasta uudessa kodissamme. Olimme yrittäneet saada lasta yhdeksän kuukautta siinä onnistumatta, mutta täällä tulin heti raskaaksi. Ehkä raitis ilma? Vai paineiden purkautuminen? En tiedä. Joka tapauksessa en siis missään vaiheessa ehtinyt olla äiti pääkaupunkiseudulla.

Emme asu kaukana vieläkään, mutta jotta kaikille tulisi se selväksi: Minä olen äiti kehä III:n ulkopuolella. Siitä huolimatta käymme kehä III:n sisäpuolella viikoittain. Ennen lasten syntymää kävin siellä päivittäin. Olin töissä Vantaalla ensimmäisen äitiyslomani alkuun asti. Minulla on mammakavereita kehän kummallakin puolen. Ehkä noiden yksityiskohtien takia katson, että minulla on jotain sanottavaa aiheesta ja että minulla on tarpeeksi kokemusta sanoakseni siitä jotain.


Eräs läheinen sukulainen puhui meillä käydessään siihen sävyyn, että sitten kun muutamme takaisin Helsinkiin. Hän siis asuu Helsingissä. En ollut tullut ajatelleeksi, että muut näkisivät meidän maalle muuton jonkinlaisena välivaiheena kohti palaamista sivistyksen pariin eli pääkaupunkiseudulle. Onko Helsinkiin muutto se itseisarvo; se päämäärä, jota me kaikki tavoittelemme ja jota meidän kaikkien pitäisi tavoitella? Ei ole. No joo, ollaan ihan rehellisiä. Vaikka etsinkin tänne muuttaessamme forever-homea, niin silloin aluksi tosiaan minäkin ajattelin, että sitten kun muutamme takaisin pääkaupunkiseudulle. Sitten kun meillä on tarpeeksi rahaa ostaa omakotitalo lähempänä Helsinkiä. En ajattele niin enää. Nyt suunnittelen, unelmoin, elämääni täällä. Miksi en halua enää takaisin? Miksi haluan olla äiti kehä III:n ulkopuolella? Äitiydessä sisäpuolellakin on hyvät puolensa. Tässä joitain syitä ja ajatuksia.

1. Tontti ja leikkikaverit

Jättäisimmekö 1600 neliön tonttimme ja muuttaisimme 500 neliön tontille? Pääkaupunkiseudulla olisi sulaa hulluutta pitää kaksi kertaa "normaalia" (se on pääkaupunkiseudun normaali trust me!) suurempaa tonttia. Meidän maaseudun 1600 neliön tontilla on paljon tilaa juosta ja leikkiä. Toisaalta pääkaupunkiseudun lähiössä on lapsilla aina kaveri kerrostalon pihalla ja omakotitaloalueellakin on useimmiten leikkipuisto lähellä. Ei tarvitse ajaa mihinkään lasta viihdyttämään. It's not all bad. Toisaalta virikkeettömyyskin tekee hyvää. Liian hälinän karsiminen ja hiljaisuus on i-ha-naa. Sitä ei oikeastaan ymmärrä ennen kuin on asunut molemmilla puolilla kehää. En minä ainakaan ymmärtänyt.

2. Autot vs. julkiset

Jos olisin mamma pääkaupunkiseudulla, niin meidän perheessä ei luultavasti olisi kahta autoa. Toinen meistä tai molemmat liikkuisi julkisilla. Kun lähtisimme mieheni kanssa yhdessä liikkeelle, niin ottaisimme kahdet rattaat, ja kun matkustaisin yksin, niin ottaisin kaksostenrattaat. Julkisilla pk-seudulla (tarkemmin HSL:n alueella, terveiset pilkunviilaajille!) pääsee siis rattaiden kanssa ilmaiseksi. Se säästäisi luontoa ja meidän rahoja. Sanon uudestaan: Säästäisi meidän rahoja tuhansia euroja vuodessa. Täältä meiltä paikallisbussille on kävelymatkaa eikä paikallisbussi ole ilmainen. Täällä meillä julkisilla liikkuminen olisi minun järjissäpysymisen kannalta ehkä vähän liian vaikeaa.. As I said: It's not all bad in kehä III:n sisäpuoli.

3. Neliöt ja lieveilmiöt

Asuimme Vantaalla avioliittomme ensimmäiset yhdeksän kuukautta 30 neliön yksiössä. Sen asunnon vuokra oli kuussa 100 euroa enemmän kuin minun lapsilisä, hoitoraha ja hoitolisä yhteensä. Emmekä me edes asuneet Vantaan kalliimmilla alueilla. Me asuimme talossa, jossa minä pohdin aina säännöllisin väliajoin, että olisikohan nyt jo aika soittaa poliisit. Mieheni tunnisti ilmastointikanavista pöllähtelevän erään tietyn huumausaineen hajun. Minun hajuaistini  on surkea enkä oppinut koskaan erottamaan kyseisen huumeen hajua. En soittanut poliisille. Jos olisin asunut siellä kahden pienen lapsen kanssa ja hekin olisivat altistuneet niille pöllyille, niin olisin soittanut poliisit. Raskaana olo sellaisessa paikassa, vauva sellaisessa paikassa... Ehkä hyvä, etten koskaan tullut siellä raskaaksi. Ja entä ne paperiset seinät! Pitäisi aina pelätä, että joku naapuri soittaa isännöitsijälle tai mikä pahinta lastensuojeluun, kun kaksivuotias saisi päivittäiset (tai yölliset!) raivarinsa.

4. Pukeutuminen ja kilpavarustelu

Tämä on se kohta, josta te ette pidä. Kehä III:n sisäpuolella, niin minusta aina tuntuu, on meneillään kilpavarustelu. Erityisesti lapsilla pitää olla täydelliset asut ja vain hienointa tavaraa. Merinovilla, softsell, kääntyvä tuhannen euron autonistuin (vaikkei olisi edes omaa autoa?!?!), viimeisintä huutoa olevat rattaat jne. jne. On toki näitä myös maalla, mutta jostain syystä usein Helsingin leikkipuistoissa minusta tuntuu jollain tavalla siltä kuin en kuuluisi joukkoon. Joukossa kotiäitejä ja yh-mammoja jne. Hei, on toki ihan ok, ostaa näitä juttuja, jos on rahaa. Oikeastaan yritän kommentoida tässä lähinnä sitä, että välillä tuntuu, että siellä eletään ilmapiirissä, jossa ei ole ok olla ilman näitä juttuja. Myös perheet, joilla ei tosiaankaan olisi rahaa "joutuvat" käyttämään niihin rahaa, etteivät lapset erottuisi joukosta. Toimeentulotuella ostetaan Suomessa joskus vähän oudolta tuntuvia juttuja. Ja tämä on kaupunki, jonka moni asukas ajattelee olevansa edelläkävijä ympäristön säästämisessä. Aikuiset käyvät kirppareilla ja tekevät retrosta coolia mutta lapset... En tiedä. Nämä on vaan minun fiiliksiä. Paljon käytetään toki nettikirppareita jne. mutta silti. Kun menen to the big H puen lapsille kaikista moderneimman näköiset ei-Cittari, ei-Lidl, käytetyt vaatteet, jotka meidän suuresta ryysykokoelmasta löydän. Täällä puolestaan puen lapset vaatteisiin, joista saan koko ajan huomautuksia: "Hei meidänkin lapsilla oli tuollainen!" (Lapset tyyliin aikuisia tai vähintäänkin murrosikäisiä.)

Näitä kohtia voisi vielä jatkaa. Eniten nautin rauhasta täällä. Ehkä parempi jättää tähän ennen kuin puolen Helsingin mammat ryntäävät vihaisina tänne häiritsemään rauhaani. Vitsi vain.


Kuvat

1. kuva: Kehä I ruuhka-aikaan. 2. kuva: Olisiko tuo Sturenkatu? Nyt varmaan jokainen helsinkiläinen huutaa mielessään (ehkä ääneenkin!), että ei todellakaan ole. Olisiko alue Vallila? En tiedä. Tiedättekö olen itse ottanut tuonkin kuvan ja tiedän, mistä se on ja miten sinne mennään, mutta tunnen Helsingin keskustan kaupunginosat todella huonosti. Sorry, helsinkiläiset. 3. kuva: Tämä kuva yhdeltä Porvoo-päivistäni. Linnan jotain vallihaudan reunaa vissiin. Ajattelin, että tuo punainen talo symboloisi hyvin meidän maallemuuttoa. Ei siis meidän talo oikeasti.