Tänään testissä lihansyöjäkasvi. Asunto tulvii banaanikärpäsiä. Vein roskapussin ulos ja matkalla hissiin jäi hirveästi banaanikärpäsiä. Vajosin häpeästä hissikuiluun. Tullessani takaisin roskikselta kärpäset olivat edelleen hississä. Katsotaan, mikä kikka tepsii kärpäsiin.


Ensimmäisenä testissä lihansyöjäkasvi. Voin kertoa jo aloittaessani tätä testiä, että banaanikärpäset saa tuhottua kokonaan vain yhdellä keinolla: Hävittää kodista kaiken, missä ne voivat lisääntyä ja mitä syödä. Roskikseen kansi eikä ruuantähteitä tai tiskejä tiskialtaassa. Kun tuhoaa niiltä elin mahdollisuudet, niin ajan myötä ne kuolevat. Haluan kuitenkin ryhtyä leikkiin ja tehdä pari testiä.

Dream number one. Suomessa on yllättävän vähän miehenmetsästysblogeja. Älä huoli, ei tämäkään ole sellainen.

Prosessi kesti kymmenisen vuotta. Enimmäkseen tuntui, että se oli mission impossible. Viimeisiksi vuosiksi ahdistuin ja luovutin. Kaikki kliseet ovat kuitenkin totta.

Tuo lainaus on yhdestä lempielokuvistani. Ei, en oikeastaan usko, että se on totta, mutta monessa lainauksessa ja kliseessä on jotain perää. Epätoivon jälkeen tuli se tietoisuus, ettei minulla ole mitään menetettävää. Siinä vaiheessa olin valmis oikeasti tekemään jotain asioiden eteen. Mutten kuitenkaan usko, että siinä kaikki. Siinä vaiheessa Asioiden Järjestä puuttui peliin ja osoitti minulle unelmieni miehen. Tapasin hänet kerran vuotta aiemmin, silloin kun en ollut vielä valmis antamaan hänen tulla elämääni. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Se oli tieto ja ironinen huomautus ensisilmäyksellä: Tuoko? Sitten en nähnyt häntä vuoteen.

Lopulta tapaaminen johti kirjoittelu, kirjoittelu johti seurusteluun, seurustelu kihlautumiseen ja kihlautuminen avioliittoon. Ensitapaamisen ja kirjoittelun aika oli pitkä ja uuvuttava. Ne vuodet ennen niitä - masentavia. Unelma #1 astui elämääni pitkällisen raatamisen tuloksena. Mutta astui. Hän on pitkä ja komea - ja tavallinen. Olen hulluna häneen.

Seurusteluaikaa kuvaavat varmasti seuraavat kuvat parhaiten. Talvi, matkustaminen ja penkkiurheilu.

Sarjassamme toteutumattomat unelmat. Hassua, että jokainen unelma tuntuu vaikealta toteuttaa, kun on aika toteuttaa se. Nyt on tämän unelman toteuttamisen aika. Kysymykset pyörivät lähinnä sen ympärillä, että mitä talossa sietää ja mitä ei.

Tämä matka on kestänyt vasta pari kuukautta, mutta olen oppinut jo paljon. Erityisesti homeesta. Jos olet ostamassa vanhaa taloa, niin tässä pari amatöörin vinkkiä.

HOMETALOTUTKA

1. Haista. Jos et muista homeen hajua, niin anna ruuan homehtua pyödälle ja haistele sitä ennen asuntokaupoille menoa (puolittain vitsi!).
2. Pyri näkemään mahdollisimman paljon raakaa seinää. Etsi tummia alueita laudoissa (tai valkoisia pisteitä).
3. Vietä asunnossa tarpeeksi pitkä aika. Tarkkaile esimerkiksi poskipäiden kihelmöintiä.
4. Haju on hajuttomuutta parempi. Jos vanha puutalo ei haise puulta, niin se saattaa kieliä siitä, ettei ilma kierrä rakenteissa.
5. Pyydä, että saisit nähdä vesimittarin. Sen ei pitäisi liikkua.

Jotain olen onneksi jo oppinutkin ja paljon on vielä opittavaa. Kuntotarkastukset, rakennusoikeus ja kantavat seinät ovat muodostuneet vakiokysymyksiksi joka näytössä. Tilaa täytyy olla tarpeeksi (vt. Unelma #2) ja homeessa talo ei saa olla (vt. edelleen Unelma #2).

Here we go. Ihailijasi esittää Unelma #5.

Unelmoin koko lapsuuteni ja nuoruuteni, että isona minusta tulisi kirjailija. Olen aina ollut määrätietoinen nainen. Mitä kirjailijan pitää opiskella? Kirjallisuutta, sanoin itselleni. Lukiossa epäröin hiukan. Minulla oli toinenkin unelma. Halusin kotiäidiksi (Unelma #2). Halusin tehdä molempia. Entä jos niin ei kävisikään? Mitä tekisin ennen mestariteokseni julkaisemista? Mistä saisin rahaa. Täytyi laatia suunnitelma B. Pääsin ensimmäisellä yrittämällä erääseen yliopistoon. Kyseinen yliopisto ei ollut ykkös- eikä kakkos- eikä kolmos- eikä ...vaihtoehtoni. Kuitenkin väliunelmani toteutui: Opiskelin kirjallisuutta yliopistossa. Nyt siitä on monta vuotta.

Yliopisto toi kuitenkin epäilyksiä kirjailijan urasta. Aika, jolloin kirjoitin gradua, oli synkkä. Se jätti arvet, joista olen iloinen ja surullinen ja jotka sattuvat joskus edelleen. En halua käydä sitä enää uudelleen läpi. Pelkään, että jokainen kirja olisi kuin pitkä gradu. Kivikkoinen ja ahdistava. Nukkumattomia öitä, sanomattomia sanoja, tiuskaisuja perheelle, ahdistusta, särkyä ja hyvin vääriä valintoja. Oma koti vain nukkumista varten. Kaikkialla sotkua. Omantunnon kirkuminen, jos en pystynyt tekemään neljää asiaa yhtä aikaa. Aikataulu suihkussa ja vessassa käymiselle. Vessassa aina tietokone mukana. Ei vapaa-aikaa, ei ystäviä, ei perhettä.

Unelman #1 toteuduttua olen miettinyt, kuinka toteuttaisin Unelmaa #5 - kirjailijaksi ryhtymistä. Tämä blogi on vastaus, Unelma #5. Katsotaan, tuleeko joskus vuosien päästä taas nukkumattomia öitä.